torstai 3. maaliskuuta 2016

Pitkästä aikaa...

Hups heijakkaa olen se minäkin sitten oikein ahkerasti tätä blogia kirjoitellut. Noh josko nyt taas ryhdistäytyisi kun harrasterintamallakin näyttää hieman paremmalta. Loppusyksy ja joulu meni joutuisasti kuten aina eli paljon töitä ja töitä. Kyllä sitä Lucankin kansa koitettiin sentään jotain saada aikaan. 

Päätin nyt sitten ilmoittaa meidät tälle kevät kaudelle sekä agility että koiratanssi ryhmään. Rally reenaillaan oman seuran rallynvalmennusryhmässä aina kerran kuussa kevään ajan. Alokas luokan liikkeet on jo rallyn osalta hallinnassa, mutta kuitenkin vielä kevät kauden alkaessa puuttui se kaksi tulosta RTK1 niin päätin nyt jatkaa meidän lemppari harrastusten parissa.

Agility on alkanut hyvin koira on toiminut tosi kivasti. Lucalla on ollut erittäin paljon virtaa, halua ja myös kykyä tehdä. On se ollut jopa niin nopeakin nyt näillä pienillä radoilla, että mulla on ihan oikeesti vaikeuksia pysyä mukana. Musta tuntuu että pieni tauko on vaan tehnyt eritttäin hyvää. Koirasta oikein näkee kuinka hauskaa siitä on painattaa putkiin ja esteille. Meidän suurin tavoite onkin nyt kevään aikana keskittyä agilityn saralla kontaktiesteisiin ja keppeihin ja saada niiden suorittamista eteenpäin. Tällä hetkellä kepeistä on pystytty poistamaan kolme apuverkkoa.  Keinun uudelleen opettaminen on aloitettu ja puomi menee jo hyvin.

Koiratanssin sarallahan tuli käytyä kahdissa möllikisoissa toinen Marraskuussa ja toinen joulun jälkeen. Noh niistä ei kovin paljon kummallista kerrottavaa muuta kuin se että hyviä kokemuksia ja sain lisää varmuutta siihen, että kyllä se koira sieltä tulee mun kanssa tekemään vaikka se irrallaan vieraassa hallissa onkin. Oma jännittäminen aiheuttaa selkeästi koiralle sijaistoimintaa ( nuuskiminen, hitaus) se selvästi rauhoittelee mua.  Ja mulla kun tulee näissä tilanteissa aina se paniikki että nyt sen huomio kiinnittyy muualle, jos se lähtee jne. Rupean itse hirveesti ylisähläämään/  yli tsemppaamaan ja tällöin koira rauhoittelee vielä enemmän. 

Tämä on haastava taiteen laji, koska sitten kun ollaan tekemismeiningillä menossa se kehuminen ja kannustaminen sytyttää koiraa ihan tosissaan ja se tekee paremmin. Mutta jos se on yhtään epävarma ( niin kuin minäkin) niin se pyrkii rauhoittelemaan mua.
No omien ongelmiensa tiedostaminenhan on avain parempaan, vai miten se menee? Oman seuran treenihallissa, tutussa paikassa huomaan jo sen varmuuden mikä itselle tullut ja koirakin toimii rennommin ja varmemmin. Se tietää että siellä ollaan hommissa ja odottaakin sitä innolla ( ihan oikeesti!).

Lucan poseeraus koiratanssi möllikisojen takatiloista :D

Sunnuntai aamujen ihanuutta.


  Nyt viime lauantaina tehtiin oikean kisanomainen treeni edeltävänä iltana kun meidän seuran hallilla oli koiratanssikisat sunnuntaina. Nämä reenit meni tosi hyvin huolimatta kaikista koristeista, pienestä yleisöstä, oikeista kunnon kaijuttimista soitettavasta musiikista. Ehkä tässä on toivoa. Kyllähän mä tietysti vähän salaa toivon että uskaltaisin osallistua, mutta toisaalta aina on se pieni ( suuri) pelko siellä jossain takaravoissa siitä että " mitä jos kaikki menee pieleen". Kisatilanne on kuitenkin aina kisatilanne. 

No käytiin me sitten Helmikuun alussa Rally Alo luokasta hakemassa 98 pistettä jes, nyt tarttee enää yksi hyväksytty tulos niin saadaan se RTK1. Koira oli ihan super hyvä, kaksi miinusta meni hihnasta, eli vahingossa kiristynyt jossain kohdassa koska tietoisesti en sitä ole tehnyt. Tyytyävinen olin, koira sai vielä tuomarilta tsemppari palkinnon nousujohteisesta kilpailemisestaan.
Luca ulkoilemassa Helmikuussa :)
Luca osaa ottaa erittäin rennosti silloin kun ollaan kotosalla ;)
Edelleenkin ahkerasti talleileva koira :D Tässä heinähommissa Tammikuussa
Noh josko nyt sitten kevättä kohden yrittäisin kirjoittaa meidän harjoituksista hieman enemmän ja josko saisi vähän vaikka videopätkiäkin laiteltua niitä ainakin itse on kaikista kivoin katsella muiden harjoituksia blogien välityksellä seuratessa.
Rallytoko kisojen rata :) 
Luca tyytyväisenä omass häkissä oman suorituksetn jälkeen :)
Pentukuumekkin aika-ajoin noustaa valtavasti päätään varsinkin kun näin keväisin tuntuu että noita pentuja näkyy joka puolella. Ehkä sitten joskus.... ehkä.