Jotain kisailujen tapaista

Noh nyt me sitten kokeiltiin ja käytiin Rallytokon alokas luokassa, ja vieläpä ihan virallisissa kisoissa. Kisat pidettiin Hämeenlinnan kennelkerhon toimesta 29.8. Mua jännitti etukäteen melko paljon, koska sen kerran kun ollaan rallyssa startattu virallisissa puolivuotta sitten ei ollut kovin suuri menestys. Herkkä koira kun ottaa nokkiinsa jos ei palkaa tarpeeksi tieheästi tule. Noh nyt jännäsin todellakin onko tämä palkkaamisajan pidentämisen harjoittelu tepsinyt.

Heti aamusesta saatiinkin lähteä liikkeelle koska alokasluokka oli ensimmäine. Paikkana oli Suvipielinen Rengossa. Ilma oli mitä mahtavin aurinko paistoi eikä ollut vielä aamusta turhan kuuma. Noh paikalle ja ilmoittautumaa. Luca sai seurailla meininkiä autosta käsin. Oma kilpailunumero oli vasta 13 joten oli hyvin aikaa valmistautua. Katselin radan ensin paperilta ja kävin sen muutaman kerran paikallaan itse läpi, vaikutti oikein mukavalta ja meille sopivalta.

Rata oli jotakuinkin tälläinen jos ulkoa muistan. 1. Eteen istumaan vasemmalta sivulle istumaan. 2. askel oikealla 3. 270 astetta vasemmalle 4. koira eteen istumaan peruuttukset ( 1,2,3) 5. koira eteen vasemmalta sivulle 6. 180 astetta vasempaan 7.spiraali vasemmalle 8.istu, kierrä koira 9 nyt en muista mikä tässä oli 10.360 oikealle 11. täyskäännös 12. istu, maahan.

Paikka oli meille ihan vieras, suorituspaikka oli hiekkapohjainen kenttä. Kuitekin ympärillä hieman metsää, sihteerien teltta jne. eli hieman häiriötäkin. Kävin itse kävelemässä radan kolmeen kertaan niin kuin sen mielessäni kuvittelin suorittavani, näin muistaisin suurinpiirtein jo etukäteen ulkoa radan, mikäli jotain odottamatonta tapahtuu. Aloiteltiin lenkkeilemällä hieman lähimaastossa, tämän jälkeen sitten rupesinkin jo valmistautuman kehään tekemällä samoja juttuja mitä radalla oli. Ensimmäisen pari minuuttia tuntui ettei tuu mitään, mutta sitten koira rupesikin tekemää ja melko nopeasti olikin jo meijän vuoro.

Radalta

Noh ei siinä mitään kehää kohden ja viimeinen kunnon palkkaus ennen kehää. Lähtökyltille ja kysymykseen " oletko valmis" vastasin jopa hymyillen ilman sen suurempia jännityksiä olen. Johtuiko sitten siitä että oli melko varma olo, vai siitä että koiralla oli hyvä päivä lähti ensimmäinen kyltti tosi hyvin liikkeelle. Ääneen kehuminen tuntui saavan koiraan vauhtia. 270 astetta koira hetkellisesti herpaantui ja nuuskutti maata, mutta äänellä sain sen lähes samantien mukaan. Koira edessä peruutuksetkin askeleittain onnistui hyvin samoin käännös. Spiraalilla sain hyvin koiraa pidettyä kontaktilla ja ajattelin jopa hetken mielessäni että tämähän voi jopa onnistua, koira näytti siltä että sillä on kivaa. istumiset meni hyvin. 360 käännös tuotti pienen hankaluuden koira jäi hetkeksi tuijottamaan telttaa, tuomaria ja sihteeriä, no mutta pienellä jalkojen tömistelyllä selvittiin! Johtuiko sitten siitä että kehuin kun olin niin tyytyväinen ettei hihnaa tarvinnut käyttää vai mistä mutta koira teki loppuun ihan super hyvin. 

Maaliin tultua fiilis ihan mahtava. Koira toimi, se kuunteli ja oli tosiaan tekemässä hommia. Ja äkkiä kiiruhdettiin omalle palkalle :) ja siitäkös Luca tykkäs. Vaikka tuntui että rata meni hyvin, meni sitä silti niin sumussa, että mietin että teinköhän kaikki tehtävät oikein tms. Mutta sitten taas muistin palata maanpinnalle ja kehua itseäni ja Lucaa tuli sitten ohjaajan mokia tai ei, Luca teki niin asenteella että tästä piti olla todella iloinen.

radalla

Tyytyväinen kyllä olin, ja iloinenkin asiat pitää suhteuttaa ja tiedän itsekkin että tää ei olis ollu joskus mitenkään mahdollista. Ja toiseksi koiralla oli tekemisen meininki se ei tehnyt vain siksi että mä pyysin, ( tai no tekeekö shiba välttämättä kovin helposti muutenkaan :D ) mutta se näytti siltä että sillä oli kivaa.

Joonas kävikin heti kärkkymässä pisteitä kun niitä merkattiin ja kyllä, hämmästyin suuresti 96! Olin niin tyytyväinen, suurempia virheitä ei siis sattunut, enkä suorittanut mitään kylttiä väärin ja vielä kaikenlisäksi koira ihan loistava. Miinuspisteet tulivatkin puuttelisista yhteistyö kohdista ( nuuskiminen, ja pällistely) lisä kommenttina oli tuomarilta " taitava koirakko". Se tuntui niin kivalta, koska Lucahan on taitava, se on vaan eri asia jaksaako sitä aina tuoda esille.

No me nautiskeltiin kahvia ja Luca herkkujaan ja melko nopeasti alokasluokka olikin jo ohi. Yhtään ei tullu seurattua oikein muiden rataakaan kun jälki jännityksestä koitin selvitä. Kun tuomari sitten alko jakaa kisa-arvosteluja oltiinkin Lucan kanssa yllättäen sijalla 3. Olipa hienoa :) Sinne me päästiin palkintoriviin :D Enkä tosiaan olisi uskonut. Oon kyllä aina sanonut monessakin jutussa että sillon jos Lucalla on hyvä päivä ja kaikki on kohdillaan niin se voi tehdä todella hyviä tuloksia ja pärjätäkkin. Upeeta kerrankin että myös meni näin että joku näki meidän sen osaavammankin puolen.

Palkinnoiksi Luca sai pallon ja ohjaaja suklaata sekä todella kauniin kastehelmit tuikkukipon :) Upeat palkinnot oli. Ja upeita suorituksia oli muillakin. Kyllä oli tsemppaavaa lähteä kotia kohden. Automatkalla pohdiskelin paljon sitä, mistä se johtui että tänään onnistuttiin. Luulen että siitä, että meillä molemmilla oli täysin onnistunut valmistautuminen ennen itse suoritusta, se oli varmasti suuressa osassa, sekä molemmilla oli hyvä päivä.

Bonuksena oli kyllä vielä Lucan älyttömän hieno käytös koko kilpailun ajan. Sen rähjäpuolesta ei tälläkään kertaa onneksi ollut merkkiäkään. Noh eiköhän me lähdetä sitä RTK1  tavoittelemaan, tuskin se mahdotonta on, pitkä matka varmasti, sillä en itse vahvasti usko seuraavalla kerralla välttämättä näin hyvin menevän :) Mutta sitä kohti, tavoitteita täytyy olla.

Kisasuorituksen jälkeen

Noh viime sunnuntaina 20.9 käytiin sitten koskaan, ikinä ensimmäistä kertaa möllikoiratanssikisoissa. Uskaliaana ilmoitin meidät Akaalla pidettäviin möllikisoihin kun rallykisat menivät niin kivasti. Ohjelma kun on ollut kasassa jo pidemmän aikaa samoin musiikkikin. No viime viikko tuli, ja töissä oli kiireitä pyrin kuitenkin joka ilta hieman reenaamaan ohjelman eri osia. Koira tuntu ehkä vähän laiskaltakin. Jostakin syystä meille ei aikataulua tullut ja ehdin jo ajatellakkin että ehkä ilmoittautuminen ei mennyt perille. No lauantaina sain viestin ja aikataulun ja olihin se mennyt perille. Ei siinä sitten muu auttanut kuin : Tulta päin!

Palkintojen jako takana

Tulosten odottelua

Freestylin startti ja mölliluokka alkoi klo: 13 joten oltiin paikan päällä noin 45 min ennen. Olin ihan pihalla kaikesta ja hieman epäselvästi ymmärsin asioita. Mentiin 20 minuuttia vaille sisään halliin koiran ja kamojen kanssa, ja jotenkin siinä ahdistuksessa multa menikin ohi että ilmeisesti meidän lämmittely olikin jo alkanut, enkä ollut sitä kuullut koska olin ulkona. Odottelin siinä että kyllä ne varmaan kohta kutsuu koska kello kymmentä vaille. Mutta ilmeisesti lämppäämään oli päässyt hieman aiemmin ja mä olin tyylikkäästi vielä ulkona koiran kanssa ja multa jäi se lämmittely ihan väiin. ( oma moka tietenkin, kun en tajunnut seurata kelloa ja tiedustella onko aikataulu kovin paljon edellä) Ja tosiaan sisältä ei ulos kuulunut tietenkään se että kuulutettiin lämmittelyyn, ja luulin että ne oli jotain toisia koiria.

Noh sitten kävikin viittä vaille kutsu kehään. Menin hieman hämilleni enkä osannut sanoa muuta kun että tulossa. Olisi pitänyt vaan rohkeasti avata suu ja sanoa että saadaanko käydä hetki lämppäämässä kun vielä viisi minuuttia aikaa. Mutta tyhmä kun on. Ei siinä mitään, onneksi olin hetken tehny siellä takana kontakti juttuja ja koira tuntu suht hyvältä. Ei muuta kun kehän viereen. Hihna irti ( kyllä mä päästin sen irti sen enempiä miettimättä) ja kehään. Noh huomasinhan mä heti että nyt ei varmaan ihan onnistu täydellisesti, koska täysin vieras paikka, matossa paljon hajuja jne. Mutta ei siinä muuta kun voi yrittää. Puoliminuuttia alkuohjelmasta meni ihan täysin siihen että yritin saada koiran mukaan, hylkäsin heti koko alkuohjelma koreografian ja sovelsin sen mukaan miten sain koiran mukaan. Niiden parin tempun jälkeen koira hieman tsemppas ja sain sitä mukaan. Loppua kohden pystyin jo tekemään ohjelmaan kuuluvaakin koreografiaa ja loppuasentoon koira tuli hyvin ja kun esitys oli ohi oli Luca ihan sitä mieltä että : hei mitäs me tehään, me tultiin tänne tekee jotain, sano mitä mä teen, sano,sano. Noh hienolla seuruulla pois kehästä ja omalle häkille asti :D

Jep no ensimmäine ajatus oli että joo, noh nyt kaikki luulee että me ei oikeesti osata mitään, eikä oltu reenattu tms. Sitte alko ärsyttää se verrahomma, koska itte näin heti ohjelman lopussa että homma olisi paremmin toiminu jo heti siinäkin vaiheessa. Verkkaamalla olisin varmasti saanu Lucan tutustutettua paikkaan ja olisi varmasti tehny paremmin. Ärsytys oli valtava, varsinkin se että kun itse tietää että Luca osaa ja se on niin hitsin mahtava sitten kun se tekee. Olisin halunnut että muut olisi nähny sen miten taitava Luca on ja mun takia se ei saanut mahdollisuutta.

No hetken tätä nieleskeltyä. Mietin taas hieman laajemmalla perspektiivillä. Okei hei Luca käyttäytyi hirveän hienosti vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, paljon koiria ihan vieras paikka, eikä Luca ole koskaan ollu tän kaltaisessa sisätilassa harrastelemassa. Luca kuitenkin yritti parhaansa heti kun se alku jännitykseltään pystyi. Se pötkötteli rauhassa omassa häkissä. Mä pystyin päästämään sen irti hihnasta, ja vaikka se ei ihan täysin ollu alussa mun kanssa hommissa, se ei kuitenkaan hetkeäkään suunnitellu lähtevänsä tai karkaavansa kehästä. Me oltiin yli puoliminuuttia siellä kehässä ja yritettiin rääppiä jotain, mutta kuitenkin se tuli mun perässä ja oli tekevinään jotain, ja loppuakohden jos ohjelma olis ollu puoliminuuttia pidempi oltais varmasti koottu ittemme. :) 

Olisiko tämä onnistunut vaikka kaks vuotta sitten tai vuosi sitten. Tuskin. Taas piti vaan palata perustasolle ja miettiä sitä miten paljon oikeesti ollaan edistytty. Opin paljon tästäkin kerrasta ja seuraavalla kerralla olen varmasti paljon varmempi jo heti alkujutuissakin. Meille valmistautuminen, lämmittely ja se omien reenirutiinien tekeminen ennen suoritusta on varmasti todella tärkeää ja sen avulla uskon että me pystytää vielä onnistumaan tälläkin saralla. Myös katsoessa Lucaa joka odotteli niin tyytyväisenä häkissään ja oli innoissaan kun kehästä poistuttiin että teki kunnon seuraamistakin tajusin että ei se Lucalle ollu iso pettymys, ei sillä ollu ikävää. Se vaan lämpeni loppua kohden ja loppujen lopuksiha se teki sen valinnan että se oli mun kanssa siellä kehässä kaikesta huolimatta, vaikka mä en sille siihen hyviä pohjia luonutkaan. Ja se olisi todella voinut lähteä sieltä jos se olis halunnu.

toiset teki toistaan hienompia suorituksia. Olimme siis ihan starttiluokassa joka oli tarkoitettu tälläisille koirakoille jotka eivät koskaan ole kilpailleet. Noh arvostelu oli tosiaan hyvin sen mukainen mitä meidän "esitys" myös oli, enpä mä kummempia odottanut. Harmitti taas vaan itse vietävästi, koska annettiin niin paljon huonompi kuva meidän tasosta sekä näytetiin siltä että ei ikinä oltais reenattu. Ei voinu kun hammasta purra ja todeta että tämä koira on hieman haastava ja vielä täytyy vaan reenata ja seuraavalla kerralla olen niin ajoissa paikalla etten jää mistään paitsi :D. Ja edelleenkin ajattelen mielessäni, että kyllä se Luca pienen myrskyvaroituksen antoi nyt, ja aivan varmasti jos näitä möllikisoja jatkossa järjestetään aiotaan kyllä osallistua, me ei tästä lannistuta.

Palkinnot menivät kyllä ansaitusti kaikille niille jotka olivat parhaita ja monilla oli kyllä niin hienoja esityksiä. Koiratanssi on muutenkin erittäin mukava ja rennon oloinen laji harrastaa ihan näin myös kisatilanteessa. ihmiset olivat mukavia, kaikki seurasivat toisten esityksiä ja kannustivat.

Luca suorituksen jälkeen odottelemassa kisojen loppumista :)

Kokemuksena siis mahtava reissu. Hyvä että lähdettiin. Opin taas paljon uutta itsestäni ja Lucasta. Tämä oli hyvä päivä, ja toivon todellakin että nämä hyvät päivät jatkuvat ja koiran kanssa tekemisen varmuus säilyisi ja vielä kasvaisi lisää. Olen ylpeä Lucasta ja sen upeasta käytöksestä kisapaikalla :) !!! <3 Kova musiikkikaan ei sitä häirinnyt ja miten hienosti se rentoutui omaan häkkiin täysin vieraassa paikassa. Kotimatka sujui Lucalta kuorsaten. Nyt sitten tämä viikko otetaankin rennosti kun mulla pitkä yövuoroputki edessä. Lauantai iltapäiväksi ja illaksi menenkin talkoilemaan oman seuran agikisoihin ja  sunnuntaina ajateltiin ehkä käydä mätsärissä kun kerrankin täällä kotikulmilla sellainen järjestetään. Nyt sitte reippaasti kohti uusia tuulia.