Motivaatiota etsimässä?

15.8 lauantaina liian aikaisin aamulla ( ainakin Joonaksen mielestä) startattiin auton nokka kohti Ylöjärveä ja Shiba yhdistyksen järjestämää motivaatiokoulutusta. Kouluttajan toimi Ylöjärven Koirakoutsin Mika Jalonen. Paikalle oli saapunut yhteensä kahdeksan koiraa omistajineen sekä muita shibaihmisiä.

Matka sujui hyvin. Luca lähti yllättävän hyvin heti aikaisin aamusta liikkeelle. Kai se ymmärsi että nyt ollaan menossa jonnekkin muualle kuin aamulenkille. Meidän omassa autossa ilmenikin juuri edeltävänä iltana jotakin häikkää joten matkaan lähdettiin vanhempiemme autolla. Onneksi saatiin auto lainaan eikä tarvinnut jättää koko juttua väliin. Mua kyllä melkolailla jännitti, miksi? Sitä en tiedä, ainahan mä jännitän että kuinka me selvitään erilaisista tilanteista. Paikalla käytiin Lucan kanssa aamulenkillä kun oltiin hyvissä ajoin perillä. Luca sai moikata pihalla kasvattajansa ja muut ihanat, tutut ihmiset. Sen jälkeen oma häkki kainaloon ja koiran ja ei kun hallin syövereihin. No hyvinhän se sujui. Lucan oma häkki on sille jo sellainen turvapaikka, että se meni sinne suorilta ja kävi heti tyytyväisenä odottelemaan.

Aluksi Mika piti pienimuotoisen teoriaosuuden missä käytiin läpi ihan perusjuttuja siitä mitä motivaatio on, mihin sitä tarvitaan, miten se rakentuu ja mihin se vaikuttaa. Shiboista suurin osa on sellaisia jotka tarvitsevat hyvän motivaattorin omasta mielestään, jotta he viitsivät tehdä mitä niiltä pyydetään.

Koirien kanssa työskenneltiin yksin ja hieman yhdessäkin. Harjoiteltiin hihnassa kävelyitä vetämättä, ohituksia. Käytiin myös läpi erilaisia pieniä kivoja juttuja mitä voi koirien kanssa kotonakin harrastaa. Parisen koiran omistajat  meidän lisäksi kertoivat harjoittelevansa ja kilpailevansa, joten oli kiva että koulutus oli maanläheinen. Päivä oli pitkä se kesti klo:10- 18. Luca jaksoi yllättävän hyvin, vielä päivän päätteeksi annettiin pieni näyte meidän ajatustyön asteella olevasta koiratanssistamme. Luca jaksoi yllättävän hyvin, vaikkakin ihan loppuvaiheessa huomasi maassa olevan jotain herkkuja ja jäi niitä nuuhkimaan. Sain kuitenkin koiran vielä kannusteltua siitä mukaan ja saatiin lopeteltua helpoitettu harjoitust hyvillä mielin. Luca oli kyllä hieno ja teki tosi tosi hienosti vaikka pitkä päivä oli jo takana.

Kyllä koirasta huomasi että se väsynytkin oli, mutta silti jaksoi loppuun asti käyttäyty asiallisesti ja erittäin hyvin. Kotimatkalla käytiin vielä porukala syömässä ja sitten ajeltiinkin tyytyväisenä kotiin nukkumaan :)

Kerron vielä hieman tarkemmin siitä miten Lucaa motivoidaan tekemään yleensäkkään yhtään mitään. on ollut mukava huomata kuinka koirasta on tullut rohkeampi, luottavaisempi ja oma-aloitteisempi kun motivoiminen on onnistunut ja itse olen oppinut palkkaamaan sitä oikea aikaisesti. Myös tällä hetkellä pyrimme hyvin vahvasti siihen että Luca itse tarjoaisi jotain toimintoa ja siitä päästäisiin sitä opettamaan oikeaan suuntaan palkkaamalla oikeasta toiminnasta. Ikäviin, pelottaviin ja Lucan mielestä inhottaviin asioihin me on pyritty Lucaa vaan siedättämään ja vastaehdollistamaan. Ja se onkin ollut esim. toisten koirien ohi menemisessä, kohtaamisessa jne. yleensäkkin ihan reenamisessa erittäin tärkeä homma. Kun Luca on huomannu että onkin kannattavampaa ottaa ohjaajalta sitä herkkua ennemmin kun kyttäillä muita koiria. Edelleenkin tulee takapakkeja, mutta yritetään tosi paljon myös ennakoida sellatteita tilanteita missä niitä mahdollisesti voisi tulla.

Luca reenaamassa.

Lucan motivaatio työntekemiseen on löytynyt melko yksinkertaisilla menetelmillä. Koira saa lähes kaiken päivän ruokansa "työllä". Tämä on osoittautunut myös hyväksi tavaksi säännöstellä ja huolehtia koiran painosta ( mikä meinaan leikkaamisen jälkeen on Lucalla ollut ongelma). Kotona hommia tehdään aina ihan perusruokanappuloilla, lenkeillä on aina varoiksi joku lihatikku mukana vaativia tilanteita varten. Reeneissä käytetään yleensä possukieltä, broilerin sydäntä, nakkia, lihapullia. Ensimmäisiä näistä suosin ennemmin koska ovat koiralle terveellisempiä kuin kaupan nakit ja lihapullat, joskus on kuitenkin helpompi hakea se nakkipaketti ;) Kisoissa ja erityisvaativissa tilanteissa käytän vielä aika-ajoin ihan maksamakkaraa, mitä Luca ei pysty vastustamaan.

Eri koirat siis motivoituvat eri asioista. Luca motivoituu parhaiten ruuasta ja hieman nälkäisenä vielä, tekee todella tosissaan. Leikkiminen ei varsinaisesti Lucaa motivoi ja riippuukin hyvin hetkestä ja päivästä leikkiikö se. Lucalla on oikeastaan vain yksi lelu mitä voisin sanoa sellaiseksi minkä se kelpuuttaa palkaksi ja se on pienen pieni vinkupallo ja niitä löytyy meiltä kotoa kolme.

"mitä se nyt taas vaatii multa"

Pakko lisätä tähän siis vielä että Luca saa ihan normaalisti ja riittävästi ruokaa. Se ei kärsi siitä että se tekee päivitäin jotain ruokansa eteen, se arvostaa sitä paljon enemmän kuin silloin kun se sai sen vain kuppiin suoraan. Tällöin myös koiran motivoiminen oli vaikeampaa koska ei sitä kiinnostanut syödä herkkujakaan niin valtavasti, kun se oli jo täysin kylläinen tai tiesi saavansa oman ruokansa hetken päästä. Yleensä Luca saa osan tästä edellisiltana valmiiksi mitatusta ruuasta aamulla tai päivällä älypeleihinsä kun me lähdetään esim. töihin.